Olen tullut huomanneeksi, että ihan tavallisesta jutusta, kuten hampaiden pesusta tulee aika jännittävää, kun oksennusrefleksi on herkällä.
Tänään kerroimme miehen vanhemmille. Oli tarkoitus kertoa molemmille kasvotusten, mutta appiukko ei tullutkaan mukaan autokaupoille. Kurkimme kolmistaan erään Toyota-farmarin takakonttiin, kun mieheni kysyi minulta puolihuolimattomasti, että "miten on, mahtuukohan tuonne lastenrattaat". Anopin ilme oli näkemisen arvoinen. Hän kapsahti ensimmäiseksi kaulaani ja sitten soitimmekin porukalla appiukolle.
tiistai 27. tammikuuta 2009
maanantai 26. tammikuuta 2009
Kaapista ulos
Viikonloppuna kerroimme vanhemmilleni. He olivat odotetusti todella iloisia ja innoissaan. Yritimme saada viikonlopun aikana kerrottua myös mieheni vanhemmille, mutta yhteistä aikaa ei tuntunut löytyvän. Tällaista asiaa, kun ei voi tuleville isovanhemmille täräyttää puhelimessa, eihän.
Olimme sopineet miehen kanssa, että puhumme suoraan, jos joku raskaudesta kysyy. Lauantaina hyvän ystävän valmistujaisissa tilanne olikin päällä jo ennen kuin arvasimme. Oli ihana kertoa asiasta rakkaille ystäville, vaikka toisaalta vähän jännittikin.
Töissä en luonnollisestikaan aio paljastaa asiaa vielä pitkään aikaan. Tämän blogin olenkin perustanut juuri siksi, etten paljastaisi itseäni niille parille työkaverille, joiden tiedän varsinaista blogiani lukevan. Samasta syystä en aio asiaa vielä Facebookinkaan puolella paljastaa, minulla on siellä liian monta työkaveria.
Tunteet ovat taas olleet pinnassa. Katsoin eilen Nelosen Kuorosota-ohjelmaa ja vollotin jo alkukappaleen aikana. Mies tuli työhuoneesta makuuhuoneeseen katsomaan, mikä vaimoa itketyttää. Selitä nyt sitten siinä, että itkettää niin kovasti, kun toiset laulaa. Loppujen lopuksi nauroin niin kovaa, että mahaan sattui.
Tänään sain varattua ajan neuvolaan. Jotenkin neuvola tuntuu ihan kummalliselta, jopa sananakin. Neuvola. En oikein osaa selittää asiaa, mutta neuvola on jonkinlainen salattu maailma, johon ei ole asiaa ilman lasta mahassa tai sylissä. Nyt olen sitten pääsylippuni lunastanut ja ensi viikolla alkaa kyyti. Toivottavasti siellä pidetään minusta (meistä) hyvää huolta.
Olimme sopineet miehen kanssa, että puhumme suoraan, jos joku raskaudesta kysyy. Lauantaina hyvän ystävän valmistujaisissa tilanne olikin päällä jo ennen kuin arvasimme. Oli ihana kertoa asiasta rakkaille ystäville, vaikka toisaalta vähän jännittikin.
Töissä en luonnollisestikaan aio paljastaa asiaa vielä pitkään aikaan. Tämän blogin olenkin perustanut juuri siksi, etten paljastaisi itseäni niille parille työkaverille, joiden tiedän varsinaista blogiani lukevan. Samasta syystä en aio asiaa vielä Facebookinkaan puolella paljastaa, minulla on siellä liian monta työkaveria.
Tunteet ovat taas olleet pinnassa. Katsoin eilen Nelosen Kuorosota-ohjelmaa ja vollotin jo alkukappaleen aikana. Mies tuli työhuoneesta makuuhuoneeseen katsomaan, mikä vaimoa itketyttää. Selitä nyt sitten siinä, että itkettää niin kovasti, kun toiset laulaa. Loppujen lopuksi nauroin niin kovaa, että mahaan sattui.
Tänään sain varattua ajan neuvolaan. Jotenkin neuvola tuntuu ihan kummalliselta, jopa sananakin. Neuvola. En oikein osaa selittää asiaa, mutta neuvola on jonkinlainen salattu maailma, johon ei ole asiaa ilman lasta mahassa tai sylissä. Nyt olen sitten pääsylippuni lunastanut ja ensi viikolla alkaa kyyti. Toivottavasti siellä pidetään minusta (meistä) hyvää huolta.
perjantai 23. tammikuuta 2009
Poliklinikalla 23. tammikuuta
Tänään oli aika taas varattu naistentautien polille. Jouduin lähtemään kesken työpäivän, mutta onneksi minulla oli tunteja säästössä. Mieskin oli vapaalla, joten hän pääsi huoletta mukaan.
Ajaessamme keskussairaalalle minua jännitti niin kovasti, etten tiennyt miten päin olisin. Tiedostin vähän turhankin tarkkaan raskauden olevan jo niin pitkällä, että ultrassa selviäisi, onko kyseessä ihan oikea raskaus vai tuulimunaraskaus.
Pääsimme sisään melko pian. Vastassa oli taas viime kerran mukava lääkäri. Hän selitti tarkasti, mitä tutkisimme, todennäköisesti miestäni varten.
Ultralaitteen ollessa sisälläni lääkäri sanoi melkein heti, että täällähän näyttää jo paljon paremmalta. Sikiöpussi oli selvä, samoin ruskuaispussi ja pienenpieni sikiö (vai onko se vielä tässä vaiheessa alkio), jolla oli vilkas syke. Radiossa soi Hyvät, pahat ja rumat -elokuvat tunnusmusiikki ja hoitaja vitsaili "nyt sieltä tulee sitten länkkärilapsi".
Kun lääkäri kuvaili kohdun sisältöä, katsoin miestäni. Hän näytti onnelliselta. Mahassani on noin sentin mittainen sintti, viikkoja on lääkärin mukaan kasassa 7+1, laskettu aika on syyskuussa. Poistuimme vastaanotolta onnittelujen kera. Neuvolaan kuulemma saa varata jo ajan.
Myöhemmin automatkalla mieheni kertoi, että häntä oli hymyilyttänyt koko ajan vastaanotolla. Ensimmäistä kertaa tilanne oli konkretisoitunut hänelle. Mies oli ollut iloinen, kun lääkäri oli kutsunut häntä isäksi. Tästä tämä lähtee nyt sitten ihan tosissaan.
Ajaessamme keskussairaalalle minua jännitti niin kovasti, etten tiennyt miten päin olisin. Tiedostin vähän turhankin tarkkaan raskauden olevan jo niin pitkällä, että ultrassa selviäisi, onko kyseessä ihan oikea raskaus vai tuulimunaraskaus.
Pääsimme sisään melko pian. Vastassa oli taas viime kerran mukava lääkäri. Hän selitti tarkasti, mitä tutkisimme, todennäköisesti miestäni varten.
Ultralaitteen ollessa sisälläni lääkäri sanoi melkein heti, että täällähän näyttää jo paljon paremmalta. Sikiöpussi oli selvä, samoin ruskuaispussi ja pienenpieni sikiö (vai onko se vielä tässä vaiheessa alkio), jolla oli vilkas syke. Radiossa soi Hyvät, pahat ja rumat -elokuvat tunnusmusiikki ja hoitaja vitsaili "nyt sieltä tulee sitten länkkärilapsi".
Kun lääkäri kuvaili kohdun sisältöä, katsoin miestäni. Hän näytti onnelliselta. Mahassani on noin sentin mittainen sintti, viikkoja on lääkärin mukaan kasassa 7+1, laskettu aika on syyskuussa. Poistuimme vastaanotolta onnittelujen kera. Neuvolaan kuulemma saa varata jo ajan.
Myöhemmin automatkalla mieheni kertoi, että häntä oli hymyilyttänyt koko ajan vastaanotolla. Ensimmäistä kertaa tilanne oli konkretisoitunut hänelle. Mies oli ollut iloinen, kun lääkäri oli kutsunut häntä isäksi. Tästä tämä lähtee nyt sitten ihan tosissaan.
tiistai 20. tammikuuta 2009
Väsynyttä
Väsyttää. Koko päivän on väsyttänyt. En jaksanut edes mennä saksan tunnille. Olen viimeksi ollut tunneilla marraskuun lopulla. Olisi pitänyt mennä ihan siitäkin syystä, että olisin saanut samalla tehtyä reippaan kävelylenkin. Ja seuraa. Mies on koko viikon yön töissä. Kotona on ikävä olla yksin enkä oikein osaa mennä nukkumaan, jos toinen ei ole lähellä.
Nukahtamisvaikeuksia ei kyllä pitäisi olla, sillä voisin nukkua vuorokauden ympäri, tietenkin sillä olettamuksella, että joku kävisi syöttämässä minua. Ellen syö säännöllisesti, voin pahoin. Näiden vatsakipujen lisäksi en kaipaa kuvotusta. En sitten ollenkaan.
Väsymys ei tosiaankaan jää aamulla sänkyyn. Olo on ihan samanlainen koko päivän. Kaiken kukkuraksi toimistossa on poskettoman huono ilma. Siis ilmanvaihto, henkinen ilmapiiri on ihan hyvä. Paksu, lämmin ilma, joka ei kierrä (heh heh, kuulostaa ihan pierulta, väsynyttä tosiaankin) on omiaan vetämään lopunkin työvireen maihin. Minusta ei vaan ole nyt mihinkään.
Vanha niskakipukin vaivaa taas. Hitto, ja juuri sain niskani kuntoon fysioterapiassa. Täytynee varata piakkoin aika, ettei vaiva ehdi äityä taas yhtä pahaksi kuin syksyllä. Tällä kertaa en edes pysty ottamaan relaksantteja tai voimakkaita kipulääkkeitä. Olen varannut ensi viikoksi ajan työkaverilleni, joka on opiskellut perinteistä kiinalaista lääketiedettä.
Työkaveri on luvannut hoitaa niskaani, mutta se tarkoittaisi sitä, että minun on kerrotava raskaudestani. Olen varma, että hän osaa pitää salaisuuden, mutta silti epäröin paljastaa asiaa kenellekään työyhteisööni kuuluvalle näin aikaisin.
Samasta syystä epäröin osallistua työkavereiden kanssa järjestettävään illanviettoon ensi viikolla. Juhlintaan on perinteisesti kuulunut alkoholi. Voin toki sanoa olevani liikenteessä autolla, mutta olemme liikenteessä niin pienellä porukalla, että he varmasti epäilevät jotain.
Nukahtamisvaikeuksia ei kyllä pitäisi olla, sillä voisin nukkua vuorokauden ympäri, tietenkin sillä olettamuksella, että joku kävisi syöttämässä minua. Ellen syö säännöllisesti, voin pahoin. Näiden vatsakipujen lisäksi en kaipaa kuvotusta. En sitten ollenkaan.
Väsymys ei tosiaankaan jää aamulla sänkyyn. Olo on ihan samanlainen koko päivän. Kaiken kukkuraksi toimistossa on poskettoman huono ilma. Siis ilmanvaihto, henkinen ilmapiiri on ihan hyvä. Paksu, lämmin ilma, joka ei kierrä (heh heh, kuulostaa ihan pierulta, väsynyttä tosiaankin) on omiaan vetämään lopunkin työvireen maihin. Minusta ei vaan ole nyt mihinkään.
Vanha niskakipukin vaivaa taas. Hitto, ja juuri sain niskani kuntoon fysioterapiassa. Täytynee varata piakkoin aika, ettei vaiva ehdi äityä taas yhtä pahaksi kuin syksyllä. Tällä kertaa en edes pysty ottamaan relaksantteja tai voimakkaita kipulääkkeitä. Olen varannut ensi viikoksi ajan työkaverilleni, joka on opiskellut perinteistä kiinalaista lääketiedettä.
Työkaveri on luvannut hoitaa niskaani, mutta se tarkoittaisi sitä, että minun on kerrotava raskaudestani. Olen varma, että hän osaa pitää salaisuuden, mutta silti epäröin paljastaa asiaa kenellekään työyhteisööni kuuluvalle näin aikaisin.
Samasta syystä epäröin osallistua työkavereiden kanssa järjestettävään illanviettoon ensi viikolla. Juhlintaan on perinteisesti kuulunut alkoholi. Voin toki sanoa olevani liikenteessä autolla, mutta olemme liikenteessä niin pienellä porukalla, että he varmasti epäilevät jotain.
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Poliklinikalla 9. tammikuuta
Menin heti aamusta verikokeisiin ja poliklinkalle. Tällä kertaa pääsin lääkärin luokse saman tien.
Laskin mielessäni, että kyseessä oli viikon sisään viides lääkäri, joka kurkkaa sisääni. Osastosihteeriltä kuitenkin kuulin, että minut vastaanottaisi lääkäri, joka työskentelee myös eräällä yksityisellä lääkäriasemalla ja on siellä kovin pidetty. Oloni oli paljon levollisempi.
Ultrassa näkyi jo jotain enemmän. Sikiöpussi oli alkanut kehittyä ja lääkäri sulki tällä kertaa lopullisesti pois laskuista kohdunulkoisen raskauden.
Vielä ei kuitenkaan saisi paukutella henkseleitä. Koska raskaus oli niin alkuvaiheessa, ei sykettä vielä näkynyt. Sain uuden ajan kahden viikon päähän. Tuolloin viimeistään tiedämme, että on tosi kyseessä.
Laskin mielessäni, että kyseessä oli viikon sisään viides lääkäri, joka kurkkaa sisääni. Osastosihteeriltä kuitenkin kuulin, että minut vastaanottaisi lääkäri, joka työskentelee myös eräällä yksityisellä lääkäriasemalla ja on siellä kovin pidetty. Oloni oli paljon levollisempi.
Ultrassa näkyi jo jotain enemmän. Sikiöpussi oli alkanut kehittyä ja lääkäri sulki tällä kertaa lopullisesti pois laskuista kohdunulkoisen raskauden.
Vielä ei kuitenkaan saisi paukutella henkseleitä. Koska raskaus oli niin alkuvaiheessa, ei sykettä vielä näkynyt. Sain uuden ajan kahden viikon päähän. Tuolloin viimeistään tiedämme, että on tosi kyseessä.
lauantai 10. tammikuuta 2009
Poliklinikalla 5. tammikuuta
Menin mieheni kanssa sovitusti naistentautien poliklinikalle maanantaina 5. tammikuuta aamukahdeksaksi. Olin ollut syömättä kuusi tuntia, kuten sovittua. Syön harvemmin kahden aikaan aamuyöstä, joten käytännössä katsoen olin viimeksi syönyt ja juonut edellisenä iltana kymmeneltä.
Minun oli tarkoitus viettää viimeisenä lomapäivänä kunnon hemmottelupäivä kynsihuollon, kampaajan ja jumpan merkeissä. Uskoin ehtiväni yhdeksitoista kynsihuoltoon, kampaaja oli varattu yhdeksi. Jumpan suhteen olin jo menettänyt toivoni.
Ilmoittauduin osastosihteerille ja kysyin samalla, onko tarvetta antaa virtsanäytettä tai ottaa verikokeita. "Ei ole tarvetta", kuului vastaus. Kysyin samalla, mikä aikataulu on, pääsisinkö suoraan varatulle ajalleni. Päivystyspotilaita oli kuulemma paljon, joten joutuisin odottamaan.
Odottelinkin sitten rapsakat kolme tuntia. Olin edelleen ravinnotta, sillä minulle oli väläytetty mahdollisuutta leikkauksesta.
Kun yhdeltätoista vihdoin pääsin lääkäriin, kuulin, että minun olisi pitänyt käydä verikokeissa heti aamusta. Sitä mieltä minäkin olin ollut polille saapuessani ja olin asian vielä varmistanut. Minulle pärähti siis vielä toinen kolmen tunnin odottelu ja päätin, etten jätä kampaajaa väliin. Pyysin päästä kotiin ("kotiin") odottelemaan tulosten valmistumista, ja sainkin luvan häipyä, kunhan lupasin olla syömättä.
Lääkäri soitti tuloksista hieman ennen kolmea, kun olin kampaajalla. Hänen mielestään oli selkeästi kyseessä kohdunulkoinen raskaus. Edessä olisi kuulemma leikkaus, hän sanoi ja käski pikaisesti päivystykseen. Ajattelin, että föönataan nyt kuitenkin ensin ja ihana Turo-kampaajani loihti kivan kampauksen. Nauroimme, että kaikkihan nyt menevät leikkaukseen uusilla hiuksilla.
Vaan eipä tarvinnut leikata. Päivystävän lääkärin mielestä leikkaukselle ei ollutkaan niin akuuttia tarvetta, joten pääsin kotiin kipuilemaan ja mikä tärkeitä, syömään. Sain poliklinikalle uuden ajan seuraavaksi perjantaiksi.
En vaan voi olla ajattelematta, mikä vaikutus tuolla osastosihteerin laboratoriokoemöhläyksellä oli. Jos olisin maanantaina saanut koetulokseni jo ollessani polilla, olisi minulta jo leikattu maanantaina muutakin kuin hiukset.
Minun oli tarkoitus viettää viimeisenä lomapäivänä kunnon hemmottelupäivä kynsihuollon, kampaajan ja jumpan merkeissä. Uskoin ehtiväni yhdeksitoista kynsihuoltoon, kampaaja oli varattu yhdeksi. Jumpan suhteen olin jo menettänyt toivoni.
Ilmoittauduin osastosihteerille ja kysyin samalla, onko tarvetta antaa virtsanäytettä tai ottaa verikokeita. "Ei ole tarvetta", kuului vastaus. Kysyin samalla, mikä aikataulu on, pääsisinkö suoraan varatulle ajalleni. Päivystyspotilaita oli kuulemma paljon, joten joutuisin odottamaan.
Odottelinkin sitten rapsakat kolme tuntia. Olin edelleen ravinnotta, sillä minulle oli väläytetty mahdollisuutta leikkauksesta.
Kun yhdeltätoista vihdoin pääsin lääkäriin, kuulin, että minun olisi pitänyt käydä verikokeissa heti aamusta. Sitä mieltä minäkin olin ollut polille saapuessani ja olin asian vielä varmistanut. Minulle pärähti siis vielä toinen kolmen tunnin odottelu ja päätin, etten jätä kampaajaa väliin. Pyysin päästä kotiin ("kotiin") odottelemaan tulosten valmistumista, ja sainkin luvan häipyä, kunhan lupasin olla syömättä.
Lääkäri soitti tuloksista hieman ennen kolmea, kun olin kampaajalla. Hänen mielestään oli selkeästi kyseessä kohdunulkoinen raskaus. Edessä olisi kuulemma leikkaus, hän sanoi ja käski pikaisesti päivystykseen. Ajattelin, että föönataan nyt kuitenkin ensin ja ihana Turo-kampaajani loihti kivan kampauksen. Nauroimme, että kaikkihan nyt menevät leikkaukseen uusilla hiuksilla.
Vaan eipä tarvinnut leikata. Päivystävän lääkärin mielestä leikkaukselle ei ollutkaan niin akuuttia tarvetta, joten pääsin kotiin kipuilemaan ja mikä tärkeitä, syömään. Sain poliklinikalle uuden ajan seuraavaksi perjantaiksi.
En vaan voi olla ajattelematta, mikä vaikutus tuolla osastosihteerin laboratoriokoemöhläyksellä oli. Jos olisin maanantaina saanut koetulokseni jo ollessani polilla, olisi minulta jo leikattu maanantaina muutakin kuin hiukset.
perjantai 9. tammikuuta 2009
Edelleen päivystyksessä 3. tammikuuta
Menimme mieheni kanssa keskussairaalan päivystykseen, missä tunnelma oli aivan erilainen kuin ruuhkaisessa kaupunginsairaalassa.
Meille annettiin oma huone, jossa odotella. Täytin vinon pinon lomakkeita ja kerroin hoitajalle, mitä lähettävä lääkäri oli kirjoittanut lähetteeseen väärin. Hoitaja oli ystävällinen ja mukava, tuli turvallinen olo.
Pääsin melko pian päivystävän lääkärin luokse. Hän oli tällä kertaa onneksi nainen.
Minut tutkittiin ultralla. Kohdussa näkyi pienen pieni herne, joka oli tai ei ollut uuden elämän alku.
Pahimman kipukohdan löydettyään lääkäri vakavoitui. Vasemmalla puolella oli tumma alue, joka saattoi olla merkki kohdunulkoisesta raskaudesta. Minulle määrättiin verikokeita ja sain ohjeen olla syömättä, kunnes tulokset kolmen tunnin kuluttua valmistuisivat. Tiedossa saattaisi olla leikkaus, jos raskaushormonitaso olisi noussut aamuisesta.
Sovin myös tulevani lääkäriin seuraavana maanantaina heti aamusta.
Yhdeksän maissa lääkäri soitti ja sanoi, ettei tällä hetkellä leikkausta tarvittaisi. Kohdunulkoista raskautta ei vielä voitaisi todentaa eikä sulkea pois vaihtoehdoista. Olin kuitenkin iloinen, sillä sain vihdoinkin syödä!
Meille annettiin oma huone, jossa odotella. Täytin vinon pinon lomakkeita ja kerroin hoitajalle, mitä lähettävä lääkäri oli kirjoittanut lähetteeseen väärin. Hoitaja oli ystävällinen ja mukava, tuli turvallinen olo.
Pääsin melko pian päivystävän lääkärin luokse. Hän oli tällä kertaa onneksi nainen.
Minut tutkittiin ultralla. Kohdussa näkyi pienen pieni herne, joka oli tai ei ollut uuden elämän alku.
Pahimman kipukohdan löydettyään lääkäri vakavoitui. Vasemmalla puolella oli tumma alue, joka saattoi olla merkki kohdunulkoisesta raskaudesta. Minulle määrättiin verikokeita ja sain ohjeen olla syömättä, kunnes tulokset kolmen tunnin kuluttua valmistuisivat. Tiedossa saattaisi olla leikkaus, jos raskaushormonitaso olisi noussut aamuisesta.
Sovin myös tulevani lääkäriin seuraavana maanantaina heti aamusta.
Yhdeksän maissa lääkäri soitti ja sanoi, ettei tällä hetkellä leikkausta tarvittaisi. Kohdunulkoista raskautta ei vielä voitaisi todentaa eikä sulkea pois vaihtoehdoista. Olin kuitenkin iloinen, sillä sain vihdoinkin syödä!
Päivystyksessä 3. tammikuuta
Tammikuun kolmantena, siis neljä päivää positiivisen testin jälkeen olin edelleen kipeä. Mahakrampit olivat pitäneet minua otteessaan koko ajan pahemmin. Yöni olin nukkunut parin tunnin pätkissä.
Lauantaista ja takuuvarmasta päivystysruuhkasta huolimatta suuntasimme miehen kaupunginsairaalan päivystykseen. Pelotti, että jokin olisi pahasti vialla.
Yhdentoista aikaan ilmoittauduin luukulla. Minua ennen olisi kolmetoista potilasta, asiakasta. Se tietäisin noin tunnin jonotusta, tiesi vastaanoton nainen kertoa.
Tunti kului, muuttui kahdeksi ja lopulta kolmeksi ja puoleksi tunniksi. Puoli kolmen maissa pääsin vihdoin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli ikäiseni jantteri. Näin vuokralääkärien kulta-aikaan hän ei luonnollisestikaan ollut suomalainen.
Kundi pureskeli jatkuvasti nahkaa kynsiensä ympäriltä. Ihan kuin olisi ollut kovinkin hermostunut. Huoneessa haisi energiajuomalle, lääkärin vieressä pöydällä oli avattu tölkki ja roskiksessa toinen.
Kertoessani oireeni, sai väsymys vallan ja itkin lohduttomasti. Olin niin nälkäinen, väsynyt ja turhautunut, etten edes jaksanut kieltäytyä gynekologisesta tutkimuksesta, jonka lääkäri teki kömpelösti. Saatuaan kätensä sisältään ja hanskat pois käsistä, hän pisti taas sormensa suuhun. Meinasin kiljua. Olisi pitänyt kieltää häntä koskemasta, kai minulla olisi ollut oikeus siihen.
Lääkäri määräsi veri- ja virtsakokeet. Taas tunnin odotus.
Kokeiden valmistuttua menin uudestaan lääkärin vastaanotolle. Hänkin oli tässä vaiheessa ehtinyt syödä. Roskiksessa haisi banaani ja minua kuvotti. Testeissä ei näkynyt mitään hälyyttävää, mutta sain silti lähetteen keskussairaalaan päivystykseen. Vihdoinkin!
Lähetettä kirjoittaessaan lääkäri pureskeli taas sormiaan. Minun oli pakko katsoa muualle. Tankkasin listaa lääkkeistä, joihin ei kirjoiteta päivystyksessä reseptiä.
Lauantaista ja takuuvarmasta päivystysruuhkasta huolimatta suuntasimme miehen kaupunginsairaalan päivystykseen. Pelotti, että jokin olisi pahasti vialla.
Yhdentoista aikaan ilmoittauduin luukulla. Minua ennen olisi kolmetoista potilasta, asiakasta. Se tietäisin noin tunnin jonotusta, tiesi vastaanoton nainen kertoa.
Tunti kului, muuttui kahdeksi ja lopulta kolmeksi ja puoleksi tunniksi. Puoli kolmen maissa pääsin vihdoin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli ikäiseni jantteri. Näin vuokralääkärien kulta-aikaan hän ei luonnollisestikaan ollut suomalainen.
Kundi pureskeli jatkuvasti nahkaa kynsiensä ympäriltä. Ihan kuin olisi ollut kovinkin hermostunut. Huoneessa haisi energiajuomalle, lääkärin vieressä pöydällä oli avattu tölkki ja roskiksessa toinen.
Kertoessani oireeni, sai väsymys vallan ja itkin lohduttomasti. Olin niin nälkäinen, väsynyt ja turhautunut, etten edes jaksanut kieltäytyä gynekologisesta tutkimuksesta, jonka lääkäri teki kömpelösti. Saatuaan kätensä sisältään ja hanskat pois käsistä, hän pisti taas sormensa suuhun. Meinasin kiljua. Olisi pitänyt kieltää häntä koskemasta, kai minulla olisi ollut oikeus siihen.
Lääkäri määräsi veri- ja virtsakokeet. Taas tunnin odotus.
Kokeiden valmistuttua menin uudestaan lääkärin vastaanotolle. Hänkin oli tässä vaiheessa ehtinyt syödä. Roskiksessa haisi banaani ja minua kuvotti. Testeissä ei näkynyt mitään hälyyttävää, mutta sain silti lähetteen keskussairaalaan päivystykseen. Vihdoinkin!
Lähetettä kirjoittaessaan lääkäri pureskeli taas sormiaan. Minun oli pakko katsoa muualle. Tankkasin listaa lääkkeistä, joihin ei kirjoiteta päivystyksessä reseptiä.
torstai 8. tammikuuta 2009
Toinen testi 31. joulukuuta
Olin kärsinyt voimakkaista alavatsakivuista jo useamman päivän ajan. Kivut enteilivät kuukautisia, joita ei kuitenkaan kuulunut. Kivut pahenivat koko ajan, menetin yöuneni kramppien takia ja päivisinkin olo oli yhtä tuskaa.
Miehen kanssa puhuimme, että menisin lääkäriin. Sitä ennen kuitenkin tekisin vielä yhden raskaustestin.
Olimme menossa vastaanottamaan uutta vuotta ystäviemme luokse. Saavuttuamme kyläpaikkaan menin suoraan vessaan tekemään testin. Ensin ei näkynyt mitään, mutta hiljalleen testi-ikkunaan alkoi ilmestyä viiva. Pian puikossa oli kontrolliviivan lisäksi toinen ihan yhtä selvä viiva. Testi oli positiivinen. Olin raskaana.
Nappasin mieheni mukaan vessaan ja näytin testin hänelle. Siinä sitä sitten oltiin. Raskaana kyläpaikan vessassa.
Miehen kanssa puhuimme, että menisin lääkäriin. Sitä ennen kuitenkin tekisin vielä yhden raskaustestin.
Olimme menossa vastaanottamaan uutta vuotta ystäviemme luokse. Saavuttuamme kyläpaikkaan menin suoraan vessaan tekemään testin. Ensin ei näkynyt mitään, mutta hiljalleen testi-ikkunaan alkoi ilmestyä viiva. Pian puikossa oli kontrolliviivan lisäksi toinen ihan yhtä selvä viiva. Testi oli positiivinen. Olin raskaana.
Nappasin mieheni mukaan vessaan ja näytin testin hänelle. Siinä sitä sitten oltiin. Raskaana kyläpaikan vessassa.
Ensimmäinen testi 27. joulukuuta
Kuukautiseni olivat taas myöhässä. Tein ensimmäisen raskaustestin joulun jälkeisenä lauantaina heti herättyäni. Testi näytti negatiivista.
Testitulos oli pettymys, muttei yllätys, sillä edellisetkin kuukautiseni olivat reippaasti myöhässä. Taas kuukautiset tulossa, ajattelin. Mahanpohjassakin juili tutusti.
Testitulos oli pettymys, muttei yllätys, sillä edellisetkin kuukautiseni olivat reippaasti myöhässä. Taas kuukautiset tulossa, ajattelin. Mahanpohjassakin juili tutusti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
