Menimme mieheni kanssa keskussairaalan päivystykseen, missä tunnelma oli aivan erilainen kuin ruuhkaisessa kaupunginsairaalassa.
Meille annettiin oma huone, jossa odotella. Täytin vinon pinon lomakkeita ja kerroin hoitajalle, mitä lähettävä lääkäri oli kirjoittanut lähetteeseen väärin. Hoitaja oli ystävällinen ja mukava, tuli turvallinen olo.
Pääsin melko pian päivystävän lääkärin luokse. Hän oli tällä kertaa onneksi nainen.
Minut tutkittiin ultralla. Kohdussa näkyi pienen pieni herne, joka oli tai ei ollut uuden elämän alku.
Pahimman kipukohdan löydettyään lääkäri vakavoitui. Vasemmalla puolella oli tumma alue, joka saattoi olla merkki kohdunulkoisesta raskaudesta. Minulle määrättiin verikokeita ja sain ohjeen olla syömättä, kunnes tulokset kolmen tunnin kuluttua valmistuisivat. Tiedossa saattaisi olla leikkaus, jos raskaushormonitaso olisi noussut aamuisesta.
Sovin myös tulevani lääkäriin seuraavana maanantaina heti aamusta.
Yhdeksän maissa lääkäri soitti ja sanoi, ettei tällä hetkellä leikkausta tarvittaisi. Kohdunulkoista raskautta ei vielä voitaisi todentaa eikä sulkea pois vaihtoehdoista. Olin kuitenkin iloinen, sillä sain vihdoinkin syödä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.