Kovasti on tänään potkittu.
Mukava harjoitusmaali on ollut mm. virtsarakko. Työpöydän äärellä ei ilmeisesti saisi kovin kauaa homehtua ja pitkät palaverit ovat jälkikasvusta tylsiä.
Saatan vaikuttaa mielipuoliselta hymyillessäni itsekseni mitä kummallisimmissa tilanteissa. Jotenkin on vaan hauskaa, että vauva ilmoittelee itsestään niin kovin pontevasti.
Kinkkistä pulmaa ratkaistessani, potki vauva minua hereille. Aivan kuin muistuttaakseen, että onhan maailmassa muutakin kuin kyselytutkimukset.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi että! Melkein on ikävä noita fiiliksiä! Mut vaan melkein.. ;)
VastaaPoistaTätä on kyl niin ihana lukea. Onnellisena teiän kaikkien puolesta!
VastaaPoista