Perustin Paksuna-blogin raskauden alkuvaiheessa, etten olisi aivan heti paljastunut. Pulla ei ole enää kovin kauaa uunissa, joten kahta blogia on turha pitää pystyssä. Sama vuodatus jatkuu kuitenkin, se on varmaa.
Siirsin tämän blogin tekstit kommentteineen varsinaisen blogini puolelle, joten vanhat tekstit eivät katoa mihinkään.
lauantai 29. elokuuta 2009
perjantai 28. elokuuta 2009
Oho!
Katselin valokuvia odotusajalta ja sain eteeni otoksen noin kahden kuukauden takaa. Melkoinen muutos nykyiseen.
Ylempi kuva on otettu 1. heinäkuuta, toinen tänään 28. elokuuta. Tämän jälkeen tuntuu entistä enemmän siltä, että paistomittari voisi näyttää kypsää.
Ylempi kuva on otettu 1. heinäkuuta, toinen tänään 28. elokuuta. Tämän jälkeen tuntuu entistä enemmän siltä, että paistomittari voisi näyttää kypsää.
Neuvolassa 21., 24. ja 28. elokuuta
Niinpä niin. Neuvolassa on nyt tullut ravattua ihan urakalla. Ainakin olen päässyt tutustumaan uuteen terveydenhoitajaan. Tätä tätiä ei voi oikein tädiksi kutsua, hän on nuori, korkeintaan 35-vuotias ja nauraa todella paljon. Hiukan erilainen kuin äärettömän rauhallinen ja äidillinen tätyli edellisessä neuvolassa, mutta ei ollenkaan huono vaihtokauppa.
Verenpaineita on seurattu silmä kovana, onneksi terveydenhoitaja suhtautuu paineisiini normaalimmin kuin lääkkeet lätkäissyt lääkäri. Paineet ovat olleetkin nyt todella alhaalla, joten ilmeisesti lääke pelittää.
Oli kuulemma ollut ohjeena muuttaa annostusta herkästi suuremmaksi, mutta sovimme, ettemme tekisi niin. Näillä näkymin mennään miniannostuksella loppuraskaus.
Vauva on kaikilla kerroilla ollut kovasti sykkeen kuuntelua vastaan. Protestoi oikein kovasti geeliä ja ääntä. Ei tartte tulla tökkimään! Vauva liikkuu edelleenkin varsin ponnekkaasti ja mahassa möyrytäänkin kuin viimeistä päivää (heh heh).
Meille on tulossa terveydenhoitajankin mielestä pitkä poju. Katsotaan sitten, miten hyvin pitää ennustukset paikkansa.
Tämä uusi terveydenhoitaja on ennustanut myös, että vauva putkahtaa maailmaan hetkenä minä hyvänsä. Hän kyseli supistuksistani ja kuvailin niitä sekä napakoiksi mahan kovettumisiksi (niihin onkin saatu tottua) että kuukautiskipumaisiksi juilimisiksi. Olen muutamana yönä valvonut supistusten takia, mutta ne eivät vielä ole jatkuneet ja jatkuneet ja jatkuneet.
Sovimme jo viime viikolla neuvolakäynnin ensi viikon perjantaille 4. syyskuuta. Tämä käynti onkin sitten kotikäynti. Jep, kotikäynti ennen lapsen syntymää. Enpä ole aiemmin moisesta kuullut. Tänään terveydenhoitaja tosin toisti uhkauksensa, että kotikäynti saattaa jäädä toteutumatta, sillä voimme aivan hyvin olla tuolloin synnyttämässä.
Verenpaineita on seurattu silmä kovana, onneksi terveydenhoitaja suhtautuu paineisiini normaalimmin kuin lääkkeet lätkäissyt lääkäri. Paineet ovat olleetkin nyt todella alhaalla, joten ilmeisesti lääke pelittää.
Oli kuulemma ollut ohjeena muuttaa annostusta herkästi suuremmaksi, mutta sovimme, ettemme tekisi niin. Näillä näkymin mennään miniannostuksella loppuraskaus.
Vauva on kaikilla kerroilla ollut kovasti sykkeen kuuntelua vastaan. Protestoi oikein kovasti geeliä ja ääntä. Ei tartte tulla tökkimään! Vauva liikkuu edelleenkin varsin ponnekkaasti ja mahassa möyrytäänkin kuin viimeistä päivää (heh heh).
Meille on tulossa terveydenhoitajankin mielestä pitkä poju. Katsotaan sitten, miten hyvin pitää ennustukset paikkansa.
Tämä uusi terveydenhoitaja on ennustanut myös, että vauva putkahtaa maailmaan hetkenä minä hyvänsä. Hän kyseli supistuksistani ja kuvailin niitä sekä napakoiksi mahan kovettumisiksi (niihin onkin saatu tottua) että kuukautiskipumaisiksi juilimisiksi. Olen muutamana yönä valvonut supistusten takia, mutta ne eivät vielä ole jatkuneet ja jatkuneet ja jatkuneet.
Sovimme jo viime viikolla neuvolakäynnin ensi viikon perjantaille 4. syyskuuta. Tämä käynti onkin sitten kotikäynti. Jep, kotikäynti ennen lapsen syntymää. Enpä ole aiemmin moisesta kuullut. Tänään terveydenhoitaja tosin toisti uhkauksensa, että kotikäynti saattaa jäädä toteutumatta, sillä voimme aivan hyvin olla tuolloin synnyttämässä.
maanantai 24. elokuuta 2009
Valmistautumista ja välineurheilua
Minulle on ollut todella tärkeää saada vauvan sänky kuntoon ennen h-hetkeä. Onneksi muutto sujui yhtenä kappaleena, ja sain kuin sainkin lakanat pestyä ja sängyn valmiiksi.
Olin kyllä varmuudeksi saanut erään ystävän lupaamaan, että hän kyllä laittaa sängyn valmiiksi, jos joudun laitokselle.
Inhoan silittämistä yli kaiken - ja se kyllä näkyy vauvankin lakanoissa. Luulot pois pikkuiselta heti alkuunsa.
Tuo kuvan pupu on muuten sama, jolla minuakin on aikoinaan leikitetty.
Pinnasängyn reunasuojuksen kanssa kävi muuten hauskasti. Olin varannut sen samasta liikkeestä kuin vaunutkin. Kävin eräänä päivänä anopin kanssa liikkeessä laitattamassa reunasuojuksen sivuun odottamaan sitä päivää kun hakisimme vaunut kotiin. Lähdin liikkeestä omille teilleni ja anoppi omille teilleen.
Vaan eipä mitä. Anoppi oli hipsinyt salaa takaisin liikkeeseen ja maksanut reunasuojuksen. Oli kuulemma sanonut haluavansa ostaa jotakin. Myyjän mukaan anoppi oli ollut kovin suloinen. Yllätys oli ainakin melkoinen, kun menin reunasuojusta lunastamaan.
Vaunutkin on saatu kotiin. Tyrkkäsin ne tuuletuksen jälkeen vielä toistaiseksi työhuoneeseen. Siellä ovat sulassa sovussa miehen vatsapenkin kanssa. Taloyhtiössämme on kyllä hyvä vaunuvarasto (sellainen puuttui täysin vanhasta talosta) ja parvekkeella on tilaa vaikka vaunuarmeijalle.
Muuta valmistautumista on sitten hoidettu perustoimintojen äärellä. Kiikutin lehtikorin vessaan ja siinä samalla meni neuvolasta saatu Meille tulee vauva -opaskin.
Ihan varkain olemme sitten molemmat päntänneet opasta, ja viimeksi eilen juttelimme miehen kanssa saunassa oppaan luvuista. Itse ehdin lukea oppaan jo alkuraskaudesta kannesta kanteen, mutta eihän siitä jäänyt juuri mitään mieleen. Mies ei ollut ehtinyt tarttua tähän oppaaseen, mutta nyt hän on opiskellut sitä kuin varkain.
Tässä siis hyvä vinkki: Jos haluat miehesi lukevan jotain, vie se vessaan!
Seuraavaksi vien vessan lehtikoriin jonkin koruesitteen.
Olin kyllä varmuudeksi saanut erään ystävän lupaamaan, että hän kyllä laittaa sängyn valmiiksi, jos joudun laitokselle.
Inhoan silittämistä yli kaiken - ja se kyllä näkyy vauvankin lakanoissa. Luulot pois pikkuiselta heti alkuunsa.
Tuo kuvan pupu on muuten sama, jolla minuakin on aikoinaan leikitetty.
Pinnasängyn reunasuojuksen kanssa kävi muuten hauskasti. Olin varannut sen samasta liikkeestä kuin vaunutkin. Kävin eräänä päivänä anopin kanssa liikkeessä laitattamassa reunasuojuksen sivuun odottamaan sitä päivää kun hakisimme vaunut kotiin. Lähdin liikkeestä omille teilleni ja anoppi omille teilleen.Vaan eipä mitä. Anoppi oli hipsinyt salaa takaisin liikkeeseen ja maksanut reunasuojuksen. Oli kuulemma sanonut haluavansa ostaa jotakin. Myyjän mukaan anoppi oli ollut kovin suloinen. Yllätys oli ainakin melkoinen, kun menin reunasuojusta lunastamaan.
Vaunutkin on saatu kotiin. Tyrkkäsin ne tuuletuksen jälkeen vielä toistaiseksi työhuoneeseen. Siellä ovat sulassa sovussa miehen vatsapenkin kanssa. Taloyhtiössämme on kyllä hyvä vaunuvarasto (sellainen puuttui täysin vanhasta talosta) ja parvekkeella on tilaa vaikka vaunuarmeijalle.
Muuta valmistautumista on sitten hoidettu perustoimintojen äärellä. Kiikutin lehtikorin vessaan ja siinä samalla meni neuvolasta saatu Meille tulee vauva -opaskin.
Ihan varkain olemme sitten molemmat päntänneet opasta, ja viimeksi eilen juttelimme miehen kanssa saunassa oppaan luvuista. Itse ehdin lukea oppaan jo alkuraskaudesta kannesta kanteen, mutta eihän siitä jäänyt juuri mitään mieleen. Mies ei ollut ehtinyt tarttua tähän oppaaseen, mutta nyt hän on opiskellut sitä kuin varkain.Tässä siis hyvä vinkki: Jos haluat miehesi lukevan jotain, vie se vessaan!
Seuraavaksi vien vessan lehtikoriin jonkin koruesitteen.
Isyyspakkaus valmis
Sain kuin sainkin solmioneulan ja kalvosinnapit. Sen verran piti hoitaa homma varman päälle, että käytin miehen mulkaisemassa Kalevala Korun Torin vasaraa. Oli onneksi mieleinen, meinasi nimittäin ideat loppua.
Isyyspakkaus on nyt piilotettuna varmaan paikkaan, mutta solmioneulalle ja kalvosinnapeille olisi kyllä ollut viime viikonloppuna käyttöä. Hitto.
Isyyspakkaus on nyt piilotettuna varmaan paikkaan, mutta solmioneulalle ja kalvosinnapeille olisi kyllä ollut viime viikonloppuna käyttöä. Hitto.
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Neuvolassa 17. elokuuta
Tällä kertaa oli vuorossa neuvolalääkäri. Olin ensimmäistä kertaa uudessa neuvolassa, sillä muutettuamme olen joutunut vaihtamaan neuvolaa. Hiukan kurjaa näin ihan loppumetreillä, mutta minkäs teet.
Minut vastaanotti kuitenkin entinen neuvolan täti, joka oli tuuraamassa uudessa neuvolassani. Oli kiva, ettei tarvinnut selitellä kaikkia juttuja ihan alusta alkaen.
Terveydenhoitajan vastaanotto oli eräänlaisessa välihuoneessa, joka osoittautui varsinaiseksi hollituvaksi. Edellisessä neuvolassa punnituksen sai tehdä rauhassa vessassa, mutta tässäpä paikassa puntari oli välihuoneessa ja juuri seistessäni puntarilla, paukkasi huoneeseen neuvolan jokainen terveydenhoitaja. Yritin ottaa homman huumorilla, mutta kyllä oli jotenkin vitsit vähissä, kun katsoo kamalia lukemia viiden naisen kaakattaessa vieressä.
Vessa oli myös tässä samassa välihuoneessa (onneksi se oli erillinen koppi). Juuri kun verenpainettani mitattiin, tuli sisään seuraava asiakas antamaan virtsanäytettä. Hemmetti, saan tarpeeksi korkeita lukemia ilman yleisöäkin. Tällä kertaa kahden mittauskerran lukemat olivat huimat 161/103 ja 158/105.
Terveydenhoitaja varoitteli neuvolalääkärin olevan kovin tiukka ja tarkka verenpaineiden suhteen. Ja niin hän olikin. Sain ensin pitkän saarnan korkean verenpaineen vaaroista. Omat mittaustulokseni hän jätti täysin huomiotta, samoin selitykseni mittaustilanteiden jännittävyydestä. Tämän jälkeen lääkäri rupesi uhkailemaan istukan irtoamisella. "Kyllä äiti pelastetaan, mutta vauva yleensä kuolee."
Kiva. Olin muutenkin väsynyt ja jännittynyt. Uudessa paikassa ja taas uuden lääkärin vastaanotolla. Yksin. Hetken aikaa piti tentata ravintoympyrää seinän julisteesta, etten olisi purskahtanut itkuun. Lääkäri näki ilmeestäni, etten oikein ollut tyytyväinen, joten hän lepytteli kertoen yleensä pelottelevansa verenpaineen vaaroista. Sain onneksi sanottua tiukasti ja päättäväisesti, ettei minua tarvitse pelotella, kiitos.
Käteeni lääkäri lätkäisi reseptin verenpainelääkitystä varten ja viimeistään tässä vaiheessa oloni oli kurjaakin kurjempi. Lääkitys! Näillä näkymin napsin kahdesti päivässä verenpainelääkettä koko loppuraskauden. Perjantaina on verenpaineen kontrolliaika terveydenhoitajalle (tällä kertaa ihan uusi terkkari).
Sisätutkimuksessa selvisi, että vauva on kuin onkin kääntynyt raivotarjontaan. Siellä on köllitty pää alaspäin jo muutaman viikon meikäläisen häpyliitosta nuohoten (auh, auh, auh). Kohdunsuu on valmista kauraa ja viikkojakin kasassa niin kivasti, että sieltä sopii tulla koska vaan. Niin ja sopii tosiaankin, lääkärinkään mielestä ei ole mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle.
Poika on kuulemma pitkä ja hiukan alle kolme kiloa. Näillä tiedoin ja verenpainelääkeresepti kourassani lähdin vastaanotolta.
Minut vastaanotti kuitenkin entinen neuvolan täti, joka oli tuuraamassa uudessa neuvolassani. Oli kiva, ettei tarvinnut selitellä kaikkia juttuja ihan alusta alkaen.
Terveydenhoitajan vastaanotto oli eräänlaisessa välihuoneessa, joka osoittautui varsinaiseksi hollituvaksi. Edellisessä neuvolassa punnituksen sai tehdä rauhassa vessassa, mutta tässäpä paikassa puntari oli välihuoneessa ja juuri seistessäni puntarilla, paukkasi huoneeseen neuvolan jokainen terveydenhoitaja. Yritin ottaa homman huumorilla, mutta kyllä oli jotenkin vitsit vähissä, kun katsoo kamalia lukemia viiden naisen kaakattaessa vieressä.
Vessa oli myös tässä samassa välihuoneessa (onneksi se oli erillinen koppi). Juuri kun verenpainettani mitattiin, tuli sisään seuraava asiakas antamaan virtsanäytettä. Hemmetti, saan tarpeeksi korkeita lukemia ilman yleisöäkin. Tällä kertaa kahden mittauskerran lukemat olivat huimat 161/103 ja 158/105.
Terveydenhoitaja varoitteli neuvolalääkärin olevan kovin tiukka ja tarkka verenpaineiden suhteen. Ja niin hän olikin. Sain ensin pitkän saarnan korkean verenpaineen vaaroista. Omat mittaustulokseni hän jätti täysin huomiotta, samoin selitykseni mittaustilanteiden jännittävyydestä. Tämän jälkeen lääkäri rupesi uhkailemaan istukan irtoamisella. "Kyllä äiti pelastetaan, mutta vauva yleensä kuolee."
Kiva. Olin muutenkin väsynyt ja jännittynyt. Uudessa paikassa ja taas uuden lääkärin vastaanotolla. Yksin. Hetken aikaa piti tentata ravintoympyrää seinän julisteesta, etten olisi purskahtanut itkuun. Lääkäri näki ilmeestäni, etten oikein ollut tyytyväinen, joten hän lepytteli kertoen yleensä pelottelevansa verenpaineen vaaroista. Sain onneksi sanottua tiukasti ja päättäväisesti, ettei minua tarvitse pelotella, kiitos.
Käteeni lääkäri lätkäisi reseptin verenpainelääkitystä varten ja viimeistään tässä vaiheessa oloni oli kurjaakin kurjempi. Lääkitys! Näillä näkymin napsin kahdesti päivässä verenpainelääkettä koko loppuraskauden. Perjantaina on verenpaineen kontrolliaika terveydenhoitajalle (tällä kertaa ihan uusi terkkari).
Sisätutkimuksessa selvisi, että vauva on kuin onkin kääntynyt raivotarjontaan. Siellä on köllitty pää alaspäin jo muutaman viikon meikäläisen häpyliitosta nuohoten (auh, auh, auh). Kohdunsuu on valmista kauraa ja viikkojakin kasassa niin kivasti, että sieltä sopii tulla koska vaan. Niin ja sopii tosiaankin, lääkärinkään mielestä ei ole mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle.
Poika on kuulemma pitkä ja hiukan alle kolme kiloa. Näillä tiedoin ja verenpainelääkeresepti kourassani lähdin vastaanotolta.
Neuvolassa 27. heinäkuuta ja 3. elokuuta
En ole oikein ehtinyt raportoida tänne. Neuvolakäyntejäkin on takana useampi.
Viimeisintä edeltäneillä käynneillä heinäkuun lopussa ja elokuun alussa on ollut päällimmäisenä aiheena verenpaineeni, joka on huidellut edelleen korkealla. Kaikki muu on ollut mallikkaasti, pissa puhdasta ja luokan paras hemoglobiini (kts. Pasila).
Neuvolalääkäriä edeltävällä käynnillä kysyin terveydenhoitajalta, tehdäänkö tuolla lääkärikäynnillä synnytystapa-arviointi. Juuri tästä oli kysymys, vauva oli terveydenhoitajan mukaan jo kääntynyt alaspäin ja hän sanoi, ettei kohdallani pitäisi muutenkaan olla mitään ongelmaa alatiesynnytyksen kanssa. Tämän jälkeen hän katsoi minua merkitsevästi "synnyttäjän lantio" -katseella. Tiedetään!
Viimeisintä edeltäneillä käynneillä heinäkuun lopussa ja elokuun alussa on ollut päällimmäisenä aiheena verenpaineeni, joka on huidellut edelleen korkealla. Kaikki muu on ollut mallikkaasti, pissa puhdasta ja luokan paras hemoglobiini (kts. Pasila).
Neuvolalääkäriä edeltävällä käynnillä kysyin terveydenhoitajalta, tehdäänkö tuolla lääkärikäynnillä synnytystapa-arviointi. Juuri tästä oli kysymys, vauva oli terveydenhoitajan mukaan jo kääntynyt alaspäin ja hän sanoi, ettei kohdallani pitäisi muutenkaan olla mitään ongelmaa alatiesynnytyksen kanssa. Tämän jälkeen hän katsoi minua merkitsevästi "synnyttäjän lantio" -katseella. Tiedetään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
