Valmistautumista ja välineurheilua

Minulle on ollut todella tärkeää saada vauvan sänky kuntoon ennen h-hetkeä. Onneksi muutto sujui yhtenä kappaleena, ja sain kuin sainkin lakanat pestyä ja sängyn valmiiksi.

Olin kyllä varmuudeksi saanut erään ystävän lupaamaan, että hän kyllä laittaa sängyn valmiiksi, jos joudun laitokselle.


Inhoan silittämistä yli kaiken - ja se kyllä näkyy vauvankin lakanoissa. Luulot pois pikkuiselta heti alkuunsa.

Tuo kuvan pupu on muuten sama, jolla minuakin on aikoinaan leikitetty.

Pinnasängyn reunasuojuksen kanssa kävi muuten hauskasti. Olin varannut sen samasta liikkeestä kuin vaunutkin. Kävin eräänä päivänä anopin kanssa liikkeessä laitattamassa reunasuojuksen sivuun odottamaan sitä päivää kun hakisimme vaunut kotiin. Lähdin liikkeestä omille teilleni ja anoppi omille teilleen.

Vaan eipä mitä. Anoppi oli hipsinyt salaa takaisin liikkeeseen ja maksanut reunasuojuksen. Oli kuulemma sanonut haluavansa ostaa jotakin. Myyjän mukaan anoppi oli ollut kovin suloinen. Yllätys oli ainakin melkoinen, kun menin reunasuojusta lunastamaan.

Vaunutkin on saatu kotiin. Tyrkkäsin ne tuuletuksen jälkeen vielä toistaiseksi työhuoneeseen. Siellä ovat sulassa sovussa miehen vatsapenkin kanssa. Taloyhtiössämme on kyllä hyvä vaunuvarasto (sellainen puuttui täysin vanhasta talosta) ja parvekkeella on tilaa vaikka vaunuarmeijalle.

Muuta valmistautumista on sitten hoidettu perustoimintojen äärellä. Kiikutin lehtikorin vessaan ja siinä samalla meni neuvolasta saatu Meille tulee vauva -opaskin.

Ihan varkain olemme sitten molemmat päntänneet opasta, ja viimeksi eilen juttelimme miehen kanssa saunassa oppaan luvuista. Itse ehdin lukea oppaan jo alkuraskaudesta kannesta kanteen, mutta eihän siitä jäänyt juuri mitään mieleen. Mies ei ollut ehtinyt tarttua tähän oppaaseen, mutta nyt hän on opiskellut sitä kuin varkain.

Tässä siis hyvä vinkki: Jos haluat miehesi lukevan jotain, vie se vessaan!

Seuraavaksi vien vessan lehtikoriin jonkin koruesitteen.