Kaikki oli hyvin, niskaturvotus puolen millin luokkaa eli täysin normaali. Laskettu aikakin täsmentyi. Aikaisemmin se oli 11.9., mutta nyt pääsimme karmaltaan kauniimpaan päivään 9.9.
perjantai 27. helmikuuta 2009
Niskaturvotusultra 23. helmikuuta
Kävimme miehen kanssa niskaturvotusultrassa keskussairaalassa. Vatsakipujen loppumisen jälkeen minulla on ollut raskausoireena ainoastaan kammottava pahoinvointi ja ajoittainen iskiaskipu. Muuten en ole tuntenut olevani raskaana. Siksi olikin todella liikuttavaa nähdä näytöllä villisti liikkuva viisisenttinen. Siellä on oikeasti joku!
Kaikki oli hyvin, niskaturvotus puolen millin luokkaa eli täysin normaali. Laskettu aikakin täsmentyi. Aikaisemmin se oli 11.9., mutta nyt pääsimme karmaltaan kauniimpaan päivään 9.9.
Kaikki oli hyvin, niskaturvotus puolen millin luokkaa eli täysin normaali. Laskettu aikakin täsmentyi. Aikaisemmin se oli 11.9., mutta nyt pääsimme karmaltaan kauniimpaan päivään 9.9.
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Neuvolassa 3. helmikuuta
Eilen oli ensimmäinen neuvola. Minua jännitti aivan kamalasti, ja sen mukaiset verenpaineetkin sain mittautettua. Onneksi neuvolan täti (hih) oli niin fiksu, että otti istunnon loppupuolella vielä toisen mittauksen. Se oli jo paljon parempi.
Tunnin verran istuin tentattavana - tai no, kivaa jutusteluahan se oli. Terveydenhoitaja oli erittäin mukava ja tasaisen tuntuinen vanhempi nainen. Vähän sellainen lämmin äitihahmo. Olen varmasti hyvissä käsissä.
Sain neuvolasta mukaani Stakesin julkaiseman kirjasen "Meille tulee vauva", jonka luin eilen miltei yhdeltä istumalta.
Hemoglobiini oli hurjan hyvä, 136. Ei siis tarvitse vielä syödä rautaa. Olin jo ehtinyt nappailla rautaa omatoimisesti, mutta toistaiseksi voin jättää sen pois. Kun raudan aika taas tulee, tiedän jo googlaamatta (musta + uloste + raskaus), että rauta värjää kakan pikimustaksi. Kaikkea sitä oppiikin :)
Ensi viikolla menen sikiöseulontaan liittyvään verikokeeseen ja kohtapuoleen tulee kutsu niskaturvotusultraan. Menen seulontoihin luottavaisin mielin, toivottavasti osaan olla jännittämättäkin.
Ultrassa nyt olenkin jo ravannut, mutta kertaakaan ei ole ollut aihetta pyytää printtiä mukaan. Jos seuraavalla kerralla saisin kuvamateriaaliakin.
Tunnin verran istuin tentattavana - tai no, kivaa jutusteluahan se oli. Terveydenhoitaja oli erittäin mukava ja tasaisen tuntuinen vanhempi nainen. Vähän sellainen lämmin äitihahmo. Olen varmasti hyvissä käsissä.
Sain neuvolasta mukaani Stakesin julkaiseman kirjasen "Meille tulee vauva", jonka luin eilen miltei yhdeltä istumalta.
Hemoglobiini oli hurjan hyvä, 136. Ei siis tarvitse vielä syödä rautaa. Olin jo ehtinyt nappailla rautaa omatoimisesti, mutta toistaiseksi voin jättää sen pois. Kun raudan aika taas tulee, tiedän jo googlaamatta (musta + uloste + raskaus), että rauta värjää kakan pikimustaksi. Kaikkea sitä oppiikin :)
Ensi viikolla menen sikiöseulontaan liittyvään verikokeeseen ja kohtapuoleen tulee kutsu niskaturvotusultraan. Menen seulontoihin luottavaisin mielin, toivottavasti osaan olla jännittämättäkin.
Ultrassa nyt olenkin jo ravannut, mutta kertaakaan ei ole ollut aihetta pyytää printtiä mukaan. Jos seuraavalla kerralla saisin kuvamateriaaliakin.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Sauna ja hyvää seuraa
Viime perjantain iltamat peruuntuivat viime hetkellä emäntäperheen mahataudin takia. Onneksi!
Ei tarvinnutkaan selitellä juomattomuutta tai väistellä uteluita. Uutta treffiaikaa ollaan tosin jo suunnittelemassa, ja ensimmäiset ehdotukset olivat jo tulevalle perjantaille. Sain onneksi pelattua vielä viikon lisää aikaa, kun ehdotin ensi viikkoa. Huokaus.
Pääsin kuitenkin perjantaina saunaan ja nauttimaan hyvästä seurasta, kun sain kutsun saunomaan eräälle näistä työkavereistani. Molemmilla oli sattuneesta syystä yllättävä vapaailta.
Uskaltauduin kertomaan tälle työkaverille raskaudestani, sillä tiedän hänen pitävän salaisuuden niin pitkään kuin tarve vaatii. Sauna ja hyvä seura tekivät hyvää, vaikka väsy alkoikin painaa jo kahdeksan jälkeen. Huomasin muuten, ettei turnauskestävyyteni ei ole saunankaan puolella entisenlainen.
Ei tarvinnutkaan selitellä juomattomuutta tai väistellä uteluita. Uutta treffiaikaa ollaan tosin jo suunnittelemassa, ja ensimmäiset ehdotukset olivat jo tulevalle perjantaille. Sain onneksi pelattua vielä viikon lisää aikaa, kun ehdotin ensi viikkoa. Huokaus.
Pääsin kuitenkin perjantaina saunaan ja nauttimaan hyvästä seurasta, kun sain kutsun saunomaan eräälle näistä työkavereistani. Molemmilla oli sattuneesta syystä yllättävä vapaailta.
Uskaltauduin kertomaan tälle työkaverille raskaudestani, sillä tiedän hänen pitävän salaisuuden niin pitkään kuin tarve vaatii. Sauna ja hyvä seura tekivät hyvää, vaikka väsy alkoikin painaa jo kahdeksan jälkeen. Huomasin muuten, ettei turnauskestävyyteni ei ole saunankaan puolella entisenlainen.
Uutta autoa testaamassa
Uuden auton hankintakin saa erikoisia piirteitä tulevan perheenlisäyksen myötä. Ihan joutuu ajattelemaan uusia asioita, kuten rattaita.
Haimme lauantaina koeajoon Volvon S60:n, siis sedanin. Farmariin nyt kärryt olisivat menneet kirjaimellisesti heittämällä, mutta sedanin kanssa onkin sitten toinen juttu. Emme ole vielä ehtineet ostaa rattaita (ai miten niin?), joten jostain oli saatava lainarattaat.
Yhdessä ystäväperheessä olisi sopivat rattaat, mutta sieltä olisi saattanut saada mahataudin. Toisessa perheessä tarjolla olisi ollut rattaiden lisäksi enterorokko, joka ei ilmeisesti ole sikiölle vaarallinen, mutta varsin kiusallinen vaiva muuten.
Karautimme siis koeajokierroksen Lastentarvikkeen pihaan. Sisällä kysyin miesmyyjältä apua: "Meillä on tällainen erikoinen ongelma." Ongelma ei kuitenkaan tainnut olla kovin erikoinen. Myyjä oli ennenkuulumattoman ystävällinen ja reipas. Ihan tuosta vaan saimme rattaat kokeiltavaksi ja roimasti apua päälle. Olipa mukava yllätys.
Hiukan hikeä nostatti pintaan rattaiden kanssa sompailu keskellä vilkasta parkkialuetta. Minusta on jo tullut vainoharhainen, kuvittelin koko ajan jonkun työkaverin puskevan auton takaa kyselemään puuhistamme lastenrattaiden kanssa.
Rattat mahtuivat autoon jotenkuten. Ihan helppoa se ei ollut, mutta juuri nyt on pääasia, että saimme auton alle. Autosta tehtiin tänään kaupat. Rattaiden vuoro tulee vasta syksymmällä.
Haimme lauantaina koeajoon Volvon S60:n, siis sedanin. Farmariin nyt kärryt olisivat menneet kirjaimellisesti heittämällä, mutta sedanin kanssa onkin sitten toinen juttu. Emme ole vielä ehtineet ostaa rattaita (ai miten niin?), joten jostain oli saatava lainarattaat.
Yhdessä ystäväperheessä olisi sopivat rattaat, mutta sieltä olisi saattanut saada mahataudin. Toisessa perheessä tarjolla olisi ollut rattaiden lisäksi enterorokko, joka ei ilmeisesti ole sikiölle vaarallinen, mutta varsin kiusallinen vaiva muuten.
Karautimme siis koeajokierroksen Lastentarvikkeen pihaan. Sisällä kysyin miesmyyjältä apua: "Meillä on tällainen erikoinen ongelma." Ongelma ei kuitenkaan tainnut olla kovin erikoinen. Myyjä oli ennenkuulumattoman ystävällinen ja reipas. Ihan tuosta vaan saimme rattaat kokeiltavaksi ja roimasti apua päälle. Olipa mukava yllätys.
Hiukan hikeä nostatti pintaan rattaiden kanssa sompailu keskellä vilkasta parkkialuetta. Minusta on jo tullut vainoharhainen, kuvittelin koko ajan jonkun työkaverin puskevan auton takaa kyselemään puuhistamme lastenrattaiden kanssa.
Rattat mahtuivat autoon jotenkuten. Ihan helppoa se ei ollut, mutta juuri nyt on pääasia, että saimme auton alle. Autosta tehtiin tänään kaupat. Rattaiden vuoro tulee vasta syksymmällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
