Neuvolassa 30. kesäkuuta

Ohhoh, päräytin sitten verenpainelukemiksi 152/105. Tämä toisella yrittämällä, ensimmäinen tulos oli vielä karumpi.

Neuvolassa on jo kurtisteltu kulmia aikaisemmille lukemilleni (130/95, 138/95, 134/86, 137/81 ja 138/88), mutta nyt alkaa olla jo selitykset vähissä.

Sitten kun vielä menin kertomaan päivittäisistä supisteluista, sain ajanvarauksen neuvolalääkärille huomiseksi. Näinköhän tässä vielä käy, että olen loppukesän vuodelevossa?

Oma neuvolan tätimme on kesälomalla, joten meidät vastaanotti oikein mukava ja oikein nuori nainen. Ihan salaa voin tunnustaa, että tykkäsin tästä "tädistä" enemmän kuin omastamme. Hän oli hiukan hapuileva, mutta todella mukava ja huumorintajuinen. Harmi, ettei hän ole ensi kerralla enää paikalla. Tykkäämiseen ei tietenkään yhtään vaikuta se, että sain kehuja vatsalihaksistani :)

Puhdas ja pehmeä?

Ostin sitten niitä liivinsuojia. Kotimainen Helmi-merkki tarjosi 50 kappaletta hintaan 2,90. Ei paha.

Pakkauksessa on myyntilupaus "Puhdas ja pehmeä". Olisi ehkä kannattanut lisätä "ja paskat".

Avatessani pakkauksen huomasin suojuksissa ja niiden joukossa olevan ruskeita roskia ja tahroja.


Jännä juttu. Kyseessä on kuitenkin "puhdas ja pehmeä" kotimainen hygieniatuote, joka on valmistettu yhteistyössä Allergia- ja astmaliiton kanssa.

Vielä jännemmäksi kävi, kun tutkailin pakkausta. Pakkaustekstit kyllä löytyivät kymmenellä kielellä, mutta yhteystietoja sai hakea. Pohjasta sitten löytyi nettiosoite, mutta siellä en tullut hullua hurskaammaksi (Paitsi että löysin jonkun mutkan kautta itselleni ihan uutta tietoa: Vuokkoset tekee nykyään biohajoavia terveysiteitä. Mahtavaa!).

Pakkauksen venäjänkielinen pätkä oli yhtä pitkä kuin muut kielet yhteensä ja tavasin venäjän alkeillani, että yksi numerosarja on puhelinnumero. Eikun soittamaan.

Numerosta vastasi hiukan hämmentyneen oloinen nainen, jolle selitin tilanteen. Saan lähettää tuotteen takaisin "pienen lapun" kanssa valmistajalle - luonnollisesti valmistajan laskuun. Kymmentä senttiä vajaa kolme euroa ei olisi ollut paha menetys, mutta olinkin pettyneempi tuotteen laatuun.

Oma napa

Paras napa.

Katselin tuossa eräänä päivänä, että napani, joka aikaisemmin on ollut sellainen pieni muki, on nyt kuin pesuvati.

Napalävistys piti ottaa pois jo jokin aika sitten. Vähän veikkaan, ettei siitä menisi yhtään korua enää läpi.


Neuvolan täti sanoi jo aika alkuvaiheessa, että koru pitäisi ottaa pikaisesti pois. Koru oli melko tiukassa, joten kävin kyselemässä apua lävistyksen tehneeltä hemmolta.

Kävimme tuolloin jotakuinkin seuraavanlaisen keskustelun:

Aimo: "Mulla on napaläväri ja olen raskaana. Neuvolan täti sanoi, että se pitää ottaa pois."
Lävistäjä: "Kumpi?"

Niin no.

Koskahan tuo napa kääntyy ympäri?

Mitä opin tänään

Esimaidon ilmaantuminen kuvioihin mullistaa mielen melkoisesti. Tuota nestettä on tiputellut jo yli kuukauden päivät enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Raskausajan muutoksista esimaito ei ole kaikista mukavimmasta päästä - jotenkin tuntuu, etten hallitse omaa vartaloani.

Tällä viikolla olin keskiviikkona poikkeuksellisen väsynyt ja todella nuutunut. Hiukset roikkuivat, meikit valuivat kasvoilta, olin hikinen ja tunsin itseni rumaksi valaaksi. Kaiken kruunasi se, kun olin keventää vaatetustani kuumassa toimistossa ja huomasin, että maito oli tullut oikeasta tissistä paitaan asti läpi. Hemmetti.

Yritin vielä vaateostoksillekin, mutta sovitushuoneessa tuo kellertävä tahra vain ilkkui minulle. Ja tunsin itseni rumaksi valaaksi.

Tänään pesin valkoista pyykkiä, myös tuon keskiviikkoisen paidan. Vaan eipä ollut kone saanut maitotahraa puhtaaksi.

Note to self: Pese maitotahrat välittömästi. Hätätilassa käytä saksia.

Ostoslistalle: Liivinsuojukset, mustia paitoja.

Neuvolassa 3. kesäkuuta

Tänään oli neuvolalääkäri. Mies oli ihanasti taas mukana, vaikka hänellä oli sovittu työmeno. Hän koki yhteisen neuvolakäynnin tärkeämmäksi ja siirsi menoa. Aika ihanaa.

Neuvolakäynti tosi ei ollut kaikista parhain. Terveystalo, jossa neuvolamme olisi, on homeremontissa, joten neuvolatoiminnot on hajautettu ympäri kaupunkia. Varsinainen neuvola on yhdessä paikassa ja neuvolalääkäri toisessa. Ei siinä mitään, meiltä keskusta-asukeilta on aivan yhtä lyhyt matka molempiin paikkoihin. Järjestelyt vaan kummastuttavat.

Neuvolalääkäri on kaupunginsairaalassa, aivan suuren rakennuksen päädyssä, mahdollisimman kaukana asiakasparkkipaikoista (vieressä on kyllä mahtavan suuri alue henkilökunnalle). Jaksoin kyllä kävellä autolta vastaanotolle, mutta vähän isomman mahan ja isompien viikkojen kanssa matka ei varmastikaan olisi yhtä leppoisa.

Vastaanotto sijaitsi samalla käytävällä ehkäisyneuvolan ja muistiklinikan kanssa. Ihan järkeenkäypä yhdistelmä. Jos on ehkäisy unohtunut, on pian asiaa neuvolaan. Heh heh. Mies yritti yllyttää minua ilmoittautumaan mahoineni ehkäisyneuvolan puolelle, mutta minulla ei pokka pitänyt.

Ensin meidät vastaanotti terveydenhoitaja, mukava nuori nainen. Hänen toimistonsa vaan ei ollut kovin mukava. Se nimittäin sijaitsi käytävällä. Keskustele siinä nyt sitten henkilökohtaisista asioista, kun käytävällä ramppaa väkeä. Kiinnitimme miehen kanssa molemmat myös huomiota siihen, että ikkunalaudalla oli iso nippu reseptejä, joista oli selvästi luettavissa asiakkaiden nimet ja muut tiedot. Terveydenhoitaja oli kyllä hyvin hienotunteinen eikä työpiste ole varmastikaan hänen valitsemansa, mutta silti tilanteesta jäi kurja fiilis.

Neuvolalääkäri oli erittäin miellyttävä nainen (huh, onneksi nainen), joka otti minut ja mieheni hyvin huomioon. Lääkärin vastaanotto oli onneksi ihan oikeassa huoneessa. Hän paineli vauvaa vatsan päältä, arvioi painoksi noin kilon ja pään olevan alassuin. Ultralla nämä sitten varmistuivat: pää oli tosiaankin alaspäin ja painoarvio oli 909 grammaa (rakenneultrassa kuusi viikkoa sitten arvio oli 283 grammaa, pojallahan on massakausi!). Sitten viimeiseksi hän kokeili kohdunkaulan.

Kaikki oli kaikin puolin oikein hyvin. Niin vauvalla kuin meilläkin. Olen tuntenut supistuksia jonkin aikaa, ja sain ohjeen ottaa iisisti, mutta muuten voi elää ihan normaalisti.

Annetaan hyvään kotiin

Tänään tuli postissa äitiyspakkaus! Mutta siitä ihanuudesta lisää myöhemmin.

Pakkauksen vaatteet olivat kaikki aivan mielettömän suloisia. Ainoastaan yksi asu ei oikein ollut mielekäs enkä ihan heti ensimmäiseksi menisi pukemaan sitä poikavauvalle.

Kuva toistaa värit ihan hyvin, pökät ovat sellaiset hennon persikkaiset, paidan raidat harmaanruskeata ja housuista tuttua persikkaista. Paita ja housut ovat kokoa 70, ja ne lähtevät hyvään kotiin, jos joku tällaiset tarvitsee. Laita siis kommenttia tai sähköpostia (osoite profiilissa), jos on käyttöä tällaiselle asulle.