Minulle valkeni tällä viikolla, että olen kesälomani jälkeen kaksi (2) päivää töissä ennen kuin jään äitiyslomalle.
Minulla on siis todellakin enää karvan päälle kolme kuukautta töitä. Laskettuun aikaan on siis hiukan yli viisi kuukautta. Pelottavaa. Jännittävää. Miten tämä voi mennä näin nopeasti?
torstai 26. maaliskuuta 2009
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Elämä on
Kallista nimittäin.
Kotikaupunkini ei vielä tänä vuonna tarjoa rakenneultraa osana sikiöseulontoja. Rakenneultra kun on tänä vuonna valtakunnallinen suositus, niin eihän sitä tietenkään kannata tarjota. Vasta sitten kun on pakko, eikös juu.
Oma gyneni yksityisellä lääkäriasemalla tekee ultrausta, rakenneultraa ja jopa 4D-ultraäänitutkimuksia. Olen kroonisesti utelias, joten varasin netistä 4D-ajan ensi kuulle, kun olen tasan viikolla 20.
Tänään soitin varmistaakseni, että automaattisesti lätkäisty 20 minuutin vastaanottoaika riittää käyntiin. Kysäisin samalla tutkimuksen hintaa.
Kuulin tutkimuksen maksavan rapsakat 210 euroa. Hinnasta saa luonnollisesti hakea Kela-korvausta, mutta senhän nyt melkein arvaa, ettei korvaus mikään merkittävä ole. Tuohon hintaan tulee vielä päälle poliklinikkamaksu ja toimistokulut. Luonnollisesti. Aivan yhtä luonnollisesti yksityinen asema on hinnoitellut tarjoamansa romput ja kuvat. Ihan hyvä, että ovat hinnoitelleet, en sitä kritisoi. On vaan aika suolainen hinta.
Kivahan se olisi. Mutta. Reilulle parille sadalle eurolle on kyllä muitakin käyttökohteita, ja tämä lapsihan on joka tapauksessa tulossa, riippumatta siitä käymmekö tuossa ultrassa vai emme.
Silti mietin, toisiko 4D-ultra hiukan lisää varmuutta ja turvaa tähän tilanteeseen. Toisiko se vauvan, lapsemme vielä lähemmäksi. Onneksi tässä on tasan neljä viikkoa aikaa miettiä, käytämmekö tuon varatun ajan.
Kotikaupunkini ei vielä tänä vuonna tarjoa rakenneultraa osana sikiöseulontoja. Rakenneultra kun on tänä vuonna valtakunnallinen suositus, niin eihän sitä tietenkään kannata tarjota. Vasta sitten kun on pakko, eikös juu.
Oma gyneni yksityisellä lääkäriasemalla tekee ultrausta, rakenneultraa ja jopa 4D-ultraäänitutkimuksia. Olen kroonisesti utelias, joten varasin netistä 4D-ajan ensi kuulle, kun olen tasan viikolla 20.
Tänään soitin varmistaakseni, että automaattisesti lätkäisty 20 minuutin vastaanottoaika riittää käyntiin. Kysäisin samalla tutkimuksen hintaa.
Kuulin tutkimuksen maksavan rapsakat 210 euroa. Hinnasta saa luonnollisesti hakea Kela-korvausta, mutta senhän nyt melkein arvaa, ettei korvaus mikään merkittävä ole. Tuohon hintaan tulee vielä päälle poliklinikkamaksu ja toimistokulut. Luonnollisesti. Aivan yhtä luonnollisesti yksityinen asema on hinnoitellut tarjoamansa romput ja kuvat. Ihan hyvä, että ovat hinnoitelleet, en sitä kritisoi. On vaan aika suolainen hinta.
Kivahan se olisi. Mutta. Reilulle parille sadalle eurolle on kyllä muitakin käyttökohteita, ja tämä lapsihan on joka tapauksessa tulossa, riippumatta siitä käymmekö tuossa ultrassa vai emme.
Silti mietin, toisiko 4D-ultra hiukan lisää varmuutta ja turvaa tähän tilanteeseen. Toisiko se vauvan, lapsemme vielä lähemmäksi. Onneksi tässä on tasan neljä viikkoa aikaa miettiä, käytämmekö tuon varatun ajan.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Ulos kaapista
Kerroin toissaviikolla töissä pomolle ja lähiesimiehelle. Viikkoa myöhemmin kerroin muille töissä ja paljastin samana päivänä Facebookissa, että "Aimo has a bun in the oven". Tämän jälkeen on ollut kerta kerralta luonnollisempaa kertoa muillekin.
Vaan kyllä helpotti, kun sain kerrottua. Pari päivää ennen kaapista ulostautumistani, mahaani käänsi ja väänsi jännityksestä, kun vain näinkin pomoni. Pelotti, kuinka pomo suhtautuisi.
Ihan turhaan kuitenkin pelkäsin, sillä pomon reaktio oli lähes äidillisen innostunut. Hän onnitteli lämpimästi. Pahoiteltuani, että äitiyslomalle jäädessäni aiheutan aikamoisen ongelmatilanteen, hän sanoi ihanasti lasten ajan olevan silloin, kun niiden aika on.
Edellisessä työpaikassa pomo tölväisi erästä työkaveria tämän jäädessä äitiyslomalle. Nuorta naista ei kuulemma olisi palkattu määräaikaiseen työsuhteeseensa, mikäli tiedossa olisi ollut hänen tuleva raskautensa.
Poden silti edelleen hiukan huonoa omatuntoa. Lasketun aikani jälkeen on yksi jos toinen iso homma, jossa minun panokseni on - äh, siis olisi ollut - oleellinen. Eipä paljoa auta apu synnytyssalista käsin.
Huomasin tänään, että oli jo korkea aika kertoa. Maha alkaa nyt viikoilla 15+5 jo hiukan näkyä. Jumpassa housut kiristivät melko ärsyttävästi. En oikein osaa suhtautua tähän muuttuvaan vartalooni.
Vaan kyllä helpotti, kun sain kerrottua. Pari päivää ennen kaapista ulostautumistani, mahaani käänsi ja väänsi jännityksestä, kun vain näinkin pomoni. Pelotti, kuinka pomo suhtautuisi.
Ihan turhaan kuitenkin pelkäsin, sillä pomon reaktio oli lähes äidillisen innostunut. Hän onnitteli lämpimästi. Pahoiteltuani, että äitiyslomalle jäädessäni aiheutan aikamoisen ongelmatilanteen, hän sanoi ihanasti lasten ajan olevan silloin, kun niiden aika on.
Edellisessä työpaikassa pomo tölväisi erästä työkaveria tämän jäädessä äitiyslomalle. Nuorta naista ei kuulemma olisi palkattu määräaikaiseen työsuhteeseensa, mikäli tiedossa olisi ollut hänen tuleva raskautensa.
Poden silti edelleen hiukan huonoa omatuntoa. Lasketun aikani jälkeen on yksi jos toinen iso homma, jossa minun panokseni on - äh, siis olisi ollut - oleellinen. Eipä paljoa auta apu synnytyssalista käsin.
Huomasin tänään, että oli jo korkea aika kertoa. Maha alkaa nyt viikoilla 15+5 jo hiukan näkyä. Jumpassa housut kiristivät melko ärsyttävästi. En oikein osaa suhtautua tähän muuttuvaan vartalooni.
torstai 5. maaliskuuta 2009
Neuvolassa 5. maaliskuuta (whutump)
Whutump, whutump, whutump. Whutump, whutump, whutump.
Kävimme tänään neuvolassa. Kaikki on kunnossa - sikiöseulonnan verikokeenkin mukaan. Edelleen ihmettelin neuvolan tädille, kuinka kummaa on, että siellä oikeasti on joku. Kovaa elämää siellä tuntuu tämä joku pitävän, sillä miehen kanssa kuuntelimme silmät pyöreinä nopeaa, 13 viikon ja yhden päivän varmuudella sykkivää tasaista sykettä.
Whutump, whutump, whutump. Whutump, whutump, whutump.
Neuvola-aikamme oli heti aamukahdeksalta. Säikähdin aulassa kovasti, kun vastassani oli eräs työkaverini toisesta toimipisteestä. Ensireaktioni oli kävellä vaan ohi antamatta mitään merkkiä tunnistamisesta, vaikka ihan tasan tarkkaan tiesin hänen tunnistaneen minut yhtä varmasti kuin minä tunnistin hänet.
Taisin mutistakin "voi paska", mutta tilanne laukesi työkaverin kuiskatttua kulman takaa "Aimo, shhh". Asia harvinaisen selvä, hänkään ei ollut vielä kertonut uutista töissä. Elehdimme molemmat hiljaisuuden merkiksi neuvolan tädin naureskellessa meille. Hän vain totesi, että näissä tiloissa nyt tulee joskus paljastuttua.
Kävimme tänään neuvolassa. Kaikki on kunnossa - sikiöseulonnan verikokeenkin mukaan. Edelleen ihmettelin neuvolan tädille, kuinka kummaa on, että siellä oikeasti on joku. Kovaa elämää siellä tuntuu tämä joku pitävän, sillä miehen kanssa kuuntelimme silmät pyöreinä nopeaa, 13 viikon ja yhden päivän varmuudella sykkivää tasaista sykettä.
Whutump, whutump, whutump. Whutump, whutump, whutump.
Neuvola-aikamme oli heti aamukahdeksalta. Säikähdin aulassa kovasti, kun vastassani oli eräs työkaverini toisesta toimipisteestä. Ensireaktioni oli kävellä vaan ohi antamatta mitään merkkiä tunnistamisesta, vaikka ihan tasan tarkkaan tiesin hänen tunnistaneen minut yhtä varmasti kuin minä tunnistin hänet.
Taisin mutistakin "voi paska", mutta tilanne laukesi työkaverin kuiskatttua kulman takaa "Aimo, shhh". Asia harvinaisen selvä, hänkään ei ollut vielä kertonut uutista töissä. Elehdimme molemmat hiljaisuuden merkiksi neuvolan tädin naureskellessa meille. Hän vain totesi, että näissä tiloissa nyt tulee joskus paljastuttua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
