Kerroin toissaviikolla töissä pomolle ja lähiesimiehelle. Viikkoa myöhemmin kerroin muille töissä ja paljastin samana päivänä Facebookissa, että "Aimo has a bun in the oven". Tämän jälkeen on ollut kerta kerralta luonnollisempaa kertoa muillekin.
Vaan kyllä helpotti, kun sain kerrottua. Pari päivää ennen kaapista ulostautumistani, mahaani käänsi ja väänsi jännityksestä, kun vain näinkin pomoni. Pelotti, kuinka pomo suhtautuisi.
Ihan turhaan kuitenkin pelkäsin, sillä pomon reaktio oli lähes äidillisen innostunut. Hän onnitteli lämpimästi. Pahoiteltuani, että äitiyslomalle jäädessäni aiheutan aikamoisen ongelmatilanteen, hän sanoi ihanasti lasten ajan olevan silloin, kun niiden aika on.
Edellisessä työpaikassa pomo tölväisi erästä työkaveria tämän jäädessä äitiyslomalle. Nuorta naista ei kuulemma olisi palkattu määräaikaiseen työsuhteeseensa, mikäli tiedossa olisi ollut hänen tuleva raskautensa.
Poden silti edelleen hiukan huonoa omatuntoa. Lasketun aikani jälkeen on yksi jos toinen iso homma, jossa minun panokseni on - äh, siis olisi ollut - oleellinen. Eipä paljoa auta apu synnytyssalista käsin.
Huomasin tänään, että oli jo korkea aika kertoa. Maha alkaa nyt viikoilla 15+5 jo hiukan näkyä. Jumpassa housut kiristivät melko ärsyttävästi. En oikein osaa suhtautua tähän muuttuvaan vartalooni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aimoaimoaimo... Työt eivät katoa mihinkään. Huono omatunto pois vaan! Sulle on paljon enemmän käyttöä siellä synnytyssalissa kuin toimistolla. :)
VastaaPoistaKovasti paljon onnea, eikä tosiaan kannata potea huonoa omatuntoa töiden takia. Ne työt voi tehdä joku toinenkin, mutta tuota ei! =)
VastaaPoistaKiitos! Tiny, kiva taas kuulla sinusta!
VastaaPoistaJännitän tässä kovasti ensi viikkoa. Saatan saada itselleni hemmetin hyvän sijaisen, se helpottaisi omaa oloanikin.