Whutump, whutump, whutump. Whutump, whutump, whutump.
Kävimme tänään neuvolassa. Kaikki on kunnossa - sikiöseulonnan verikokeenkin mukaan. Edelleen ihmettelin neuvolan tädille, kuinka kummaa on, että siellä oikeasti on joku. Kovaa elämää siellä tuntuu tämä joku pitävän, sillä miehen kanssa kuuntelimme silmät pyöreinä nopeaa, 13 viikon ja yhden päivän varmuudella sykkivää tasaista sykettä.
Whutump, whutump, whutump. Whutump, whutump, whutump.
Neuvola-aikamme oli heti aamukahdeksalta. Säikähdin aulassa kovasti, kun vastassani oli eräs työkaverini toisesta toimipisteestä. Ensireaktioni oli kävellä vaan ohi antamatta mitään merkkiä tunnistamisesta, vaikka ihan tasan tarkkaan tiesin hänen tunnistaneen minut yhtä varmasti kuin minä tunnistin hänet.
Taisin mutistakin "voi paska", mutta tilanne laukesi työkaverin kuiskatttua kulman takaa "Aimo, shhh". Asia harvinaisen selvä, hänkään ei ollut vielä kertonut uutista töissä. Elehdimme molemmat hiljaisuuden merkiksi neuvolan tädin naureskellessa meille. Hän vain totesi, että näissä tiloissa nyt tulee joskus paljastuttua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos osoitteesta, ahmin kaikki tekstit heti kerralla! Onpa kiva elää kanssasi tämä ihmeellinen aika. Pitää mainostaa Lastentarviketta, jonka mainitsit yhdessä postauksessa. Ne (uudet) omistajat ja myyjät ovat kai kaikki miehiä ja aina saa äärimmäisen hyvää palvelua ja iloista mieltä. Suosittelen lämpimästi! =) Voi hyvin ja postaile usein!
VastaaPoistaHeh! Tuo "törmäyksenne" on onneksi "rikostoverin" luokkaa, niin tuskin lähtee asia leviämään. Voin kyllä kuvitella, millainen tilanne se on ollut, varmasti tuntui sydänalassa. Mutta varsin pirteät sydänäänet - kuuluivat tänne asti! =oD
VastaaPoista