Kyyneleitä kyllikseen

Ohhoh.

Olen aikaisemminkin, siis ennen raskautta, ollut joissain asioissa turhan tunteellinen. Olen ollut kova likka pillittämään hyvien mainosten ja herkkien leffakohtauksien takia, ja mm. niinkin kummallinen elokuva kuin Ville Vallaton (Dennis the Menace, 1993) saa minut aina itkemään vesiputouksen lailla (ei huolta, on minulla laadukkaampiakin ikisuosikkeja, kuten Paistetut vihreät tomaatit).

Mutta tätä tunteenpurkausta ei ehkä selitä mikään muu kuin hormonihyrskynmyrsky.

Telkkarista tuli juurin uuden Kadonneen jäljillä -ohjelman mainos ja minä vollotin jo ensimmäisten sekuntien aikana.

Aivan samalla tavalla vollotin alkuviikosta nähdessäni tämän brittiläisen T-mobilen mainoksen. Kyseinen mainos on jatkoa minua jo tammikuussa liikutaneelle mainokselle. Mahtava idea ja upea toteutus. Olisi ikimuistoista olla mukana.