Tänään oli taas neuvola. Sydänäänet kuuluivat jälleen selkeästi. Vauva tosin osoitti ponnekkaasti mieltään potkimalla juuri kuulostellessamme sydänääniä. Niin sitä pitää, poju! Näytä niille, ettei sinun reviirillesi niin vaan tulla.
Käynti tuntui tällä kertaa harmikseni kovin rutiininomaiselta. Pissanäyte (puhdas), punnitus (lisää painoa), hemoglobiini (138), verenpaine (liikaa), sydänäänet (whutump :)), sf-mitta (keskellä käyrää), uusi verenpaine (vielä enemmän), todistus (Kelaa varten) ja verenpainekortti (minua varten).
En oikein edes tiedä, miksi minulle jäi tästä neuvolakäynnistä niin kumma olo. Ehkä neuvolan tädillä oli huono päivä tai sitten minun mielialaani vaikutti aamun hässäkkä. Ehkä emme vain ole aamuihmisiä.
Raskaus on jo niin pitkällä, että Kelan paperit voi pistää eteenpäin. Samalla täyttelin myös lapsivakuutusvarauksen Tapiolaan. En tiedä Tapiolan linjasta, mutta pahoin pelkään papereiden tulevan bumerangina takaisin, sillä vastasin "kyllä" kysyttäessä korkeasta verenpaineesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.