Voiton puolella

Huomenna tulee täyteen 22 viikkoa. Siis puolen välin yli ollaan menty.

Oikeastaan tuntuu, että odotuksen puoliväli on ylitetty kuin varkain. Tästä homma tietenkin menee hiukan totuttua jännemmäksi, mutten siltikään voi kuin ihmetellä, miten nopeasti tähän on tultu.

Turvotusta minulla on ollut silloin tällöin. Etenkin iltaisin. On ollut oikeasti hetkiä, jolloin en ole tunnistanut omaa naamatauluani peilistä (Mervi Nykänenkö se siellä?).

Liikunta ja veden juominen auttavat, mutta edessäni taitaa olla - hmmmm - mielenkiintoinen kesä.

Olen käynyt kävelyllä ja jumpissakin. Kaikista parhaimmat (ja hikisimmät) jumpat joudun kuitenkin jo jättämään väliin, sillä syke ei saisi kohota yli 150. Olenkin käynyt ahkerasti pumpissa ja huomenna menen keppijumppaan, jos vain ehdin.

Iloisena olen myös huomannut, että kuntoni on pysynyt jotakuinkin entisellään. Juoksulenkin ensimmäinen kierros urheilukentällä (pupujen seurassa!) meni entiseen tapaan. Sen enempää kierroksia en sitten olekaan kokeillut, sillä syke alkaa huidella liian korkealla. Huokaus.

Vartalon muutoksissa on vieläkin totuttelemista. Nyt kun vauva liikkuu enemmän ja voimakkaammin, on vatsankin kasvu jotenkin luonnollisempaa. Silti tunnen olevani toisinaan enemmänkin läski kuin somasti raskaana. Ja toisinaan taas yllätän itseni ihailemasta pyöristynyttä masuani.