Supersupistus

Maha on supistellut jo puolitoista kuukautta. Parhaina päivinä supistuksia on vain kerran pari tunnissa eivätkä ne ole kipeitä. Huonompina päivinä, kuten tänään, supistuksia tulee jatkuvalla syötöllä ja ne ovat välillä todella kivuliaita.

Ei ole mitään väliä, mitä teen tai olen tekemättä. Supistuksia tulee silti.

Tänään torkkuessani päiväunilla, havahduin kolmesti ihan tavalliseen kivuliaaseen supistukseen. Päiväunien aikana maha meni pari kertaa vain kovaksi, mutta ei ollut kipeä. Ajattelin vain "taas mennään".

Sitten tuli noin miljoonannen (ainakin) kerran asiaa vessan puolelle. Vaan kuinkas sitten kävikään, sain niin pahan supistuksen, etten meinannut päästä jaloilleni. Koko vatsa oli niin kipeä ja kireä, että hengitys meinasi salpautua.

Hiukan ehdin säikähtää ja mieskin hiukan kalpeni huomatessaan huonovointisuuteni. Mies jo pohti, kuinka uskaltaa jättää minut elokuuksi yksin.

Huomenna on taas neuvola, joten pääsen hiukan kyselemään supistuksista. Olen viime aikoina vältellyt tarkoituksella netin keskustelupalstoja ja artikkeleita, huolestun vain turhaan. Minun on kuitenkin ollut hiukan vaikea suhteuttaa asioita, kun tämä raskaustouhu ei ole tuttua. Mihin päättyvät normaalit ennakoivat supistukset ja missä vaiheessa pitäisi alkaa olla huolissaan?

Vauva onneksi on aivan yhtä aktiivinen kuin aikaisemminkin. Minua muksitaan ja potkitaan mukavasti ja pontevasti. Maha venyy ja paukkuu vauvan liikkeiden mukana, milloin vaihdetaan asentoa, milloin kutitellaan virtsarakkoa (joo, kiitos vaan).

Vauvan voimakkaat liikkeet ovat tuoneet mukanaan myös villejä unia. Vähän aikaa sitten näin unta, että vauva istui pystyasennossa keskellä mahaani, mahassani. Syy tähän oli varmasti vauvan raivoisalla iltajumpalla.